Aamusta löydettiin muutamat jäniksen jäljet ja päästimme koirat irti. Jäljet eivät koiria miellyttäneet aluksi ja ne ettivät tieltä toisia jälkiä, mutta jonkinaikaa etsittyään toisia jälkiä koirat tulivat takaisin ja silloin jäljet kelpasivatkin. Ei mennyt kuin viisi minuuttia, koirat ottivat jäljistä jäniksen ylös. Ajohaukku oli ensimmäisen puolituntia tiukkaa ja Evanin ääni oli ainut, joka lumisessa maastossa kuului, vaikka Hilullakin on kova haukku.
Ajo ohitti minut tiellä vaikka en jänistä huomannutkaan, mutta kun menin tarkistamaan kohdan koirat olivat menneet ilmasta viisikymmentä metriä sivusta ja tie oli ajon alussa ylitetty jo kolmesti samoilta kohdilta.
Ajo painui alueen rajalle ja kiersi siellä. Evanin äänestä kuuli selvästi ajon tapahtuvan ilmavainulla ja koira tuntui pysyvän hyvin tuntumassa. Ajo painui, yli tunnin kierrettyään rajalla, kauas mäkien taakse. Siihen suuntaan ei kunnolla autolla päässyt kuin kiertämällä kahdenkymmenen kilometrin lenkin, joten päädyimme paistamaan makkarat nuotiolla ja odottamaan, jos ajo tulisi takaisin alueelle. Ajo ei kuitenkaan tule takaisin alueelle, kun kolme ja puoli tuntia ajon lähdöstä on kulunut, kuuluu kaukaa Evanin perslähtö kiljahdukset ja ajo painuu vieläkin kauemmaksi.
Veli lähti Vihun kanssa hiihtelemään ja yrittämään nuorelle nartulle ensimmäistä ajoa lumella ja onnistuukin saamaan ajon. Minä lähden isän kanssa etsimään koiria ja jonkin aikaa kierrettyämme saamme koirat kutsuttua hukalta pois. Saavumme hämärän alussa takaisin alueelle ja pääsin hetken kuuntelemaankin Vihun ajoa. Niin päättyi kauden viimeinen jahti ja koirat saavat lepäillä nyt reilun kuukauden, jonka jälkeen alan kuntoiluttamaan koiria tulevaa kautta varten. Evan pääsee kisaamaan näyttelykehissä kesäloman aikana vielä monesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti