Nyt on mennyt muutama viikko ajuri blogin aloittamisesta ja tarkoituksena oli kirjoitella koirien elämästä ja kuulumisista, joten aloitetaan. Olen päässyt tekemään kymmenkunta reissua muutamassa viikossa. Ajot ovat olleet lyhyitä, mutta positiivista että kummatkin koirani onnistuivat heti ensimmäisestä irtilaskusta ottamaan jänikset ylös. Tosin ajot eivät olleet kummoiset.
Evanin laskin tauon jälkeen tuoreimmille jäljille, jotka sain etsittyä ja nekin olivat vähintään kolme yötä vanhoja. Mutta niin vain puolitoista tuntia irtilaskun jälkeen alkoi mäen takaa kuulua haukku. Haukkua kuitenkin kesti vain parikymmentä minuuttia ja se oli erittäin harvaa. Ei ollut epäselvää, että Evan joutui ajamaan jälkitarkasti ja jänis oli karkonnut paljon ennen kuin koira oli löytänyt makuuksen. Kuitenkin Evan jatkoi ajoa ääneti ainakin tunnin kerran ohittaessaan minut kuusikon puolelta, niin läheltä että tuhina ja vikinä kuului. Haku suorite oli mainio, mutta ajo takerteli toisin kuin olen tältä koiralta tottunut odottamaan.
Hilulla on ollut pari ajoa ja ensimmäisen ajon koira otti siten, etten löytänyt mistään jälenjälkeä. Lopulta luovutin jälkien etsimisen ja menin kohtaan josta tiedän koiran monesti ottaneen jäniksen ylös syksyllä. Nousin koiran kanssa auraamatonta tietä mäkeen päin ja jäin seuraamaan miten se haki mäenrinteellä. Missään ei näkynyt jäniksen jälkiä ja oli satanut kaksi päivää putkeen lunta. Koira kuitenkin selvästi haistoi jotain aina välillä työntäen päänsä hangen sisään ja häntä merkkasi niin vimmatusti. Ilmeisesti jänis oli liikkunut lumisateessa olleiden taukojen aikana tai sitten koira haki kolme yötä vanhaa jälkeä uskomattomalla innolla. Ajo kuitenkin pärähti käyntiin miehen uskon puutteesta huolimatta, mutta katko tuli jo kymmenen minuutin kohdalla. Jänis nousi minun näkyvissä tiellä sadan metrin päässä mutkassa ja jatkoi tietä, kun koira taas painoi tiestä mutkan kohdalta suoraan yli. En lähtenyt ohjastamaan koiraa, koska jos haluan sen koekuntoon tälle talvelle on sen pystyttävä itse korjaamaan virheensä. Hukka kesti yli puoli tuntia ja koira sai taas jäniksen eteensä jossain kaukana mäen takana. Ajoa kuului nyt puolen tunnin pätkä, mutta se katkesi tai painui kuulemattomiin, koska haukku kokoajan vaimeni ennen kuin sitä ei sitten enää kuulunut ollenkaan. Tästä ei ajo enää jatkunut ja koira tuli tunnin päästä takaisin. Päätin yrittää vielä toista hakua, mutta koira ei saanut jänistä enää ylös.
Evan on nyt päässyt aika vahvasti irti, mutta vaikka ensimmäinen irtilasku tuottikin tulosta, ei se ole ajanut toista ajoa ainakaan kuullusti. Hilulla on ollut vain yksi ajo itseni kuulemana, mutta kummasti sitä on pitänyt monen tunnin reissuilta ottaa kiinni jostain kaukaa ja vain metsiä pitkin menneenä. Viime viikonloppuna ilmeisesti olivat vieraat miehet ampuneet ajosta jäniksenkin toisten ajokoiramiesten mukaan, mutta ajoon emme päässeet käsiksi. Tänä tiistaina sain kuopata haaveet Hilulla kilpailemisesta tänä keväänä, koska sillä alkoi kiima. Loppukauden metsästys jää siis Evanista ja veljen koirista kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti