Syyskuun alun ajoja Evanilta.

Uudet tuulet puhaltavat nyt blogissa, kun olen nähtävästi ainut,jolla on aktiivisesti koirista asiaa. Aloitan jakamaan enemmän varsinaisista ajoista informaatiota, kiitos Huntview koira-gps:n, josta pystyn kaappaamaan kuvia android-puhelimellani.

Kesän hiljaiseloa
Käytin Evania ja veljeni narttua Hutua uimassa muutamaan otteeseen, mutta kumpikaan koira ei suostunut sen enempää uimaan, mutta terrieri sentäs ui mielellään.

Sitten kävin ajattamassa elokuun lopussa kerran jänistä Evanilla ja siinä oli kaikessa vähäisyydessään kesän treenit, joka ei näin raskaalle koiralle ole riittävästi ja sen takia kauden alku pitää ottaa rauhallisesti.

Syyskuun 1.

Kuten edellisenä vuotena avataan kausi valtionmailla Punasuolla ja täsmälleen samasta kohtaa. Yritin edellisenä vuonna kuvata GoPro kameralla materiaalia, mutta mikki ei ole riittävän tehokas, jotta ajosta kuuluisi mitään.No kuitenkin haku kesti Evanilta epätyypillisesti melkein puolituntia, mutta sieltä se juppe vaan löytyi.

Ajo eteni aika suoraviivaisesti ohitseni ja alkoi seuraaamaan alueen rajaa.

Viidenkymmenen minuutin kohdalla jänis sai aiheutettua hukan alueen vieressä olevan talon pihan viereen. Ilmeisesti haukkuvat pihakoirat häiritsivät Evanin toimintaa jonkin verran, mutta jänis löytyi kuitenkin pian ja ajo siirtyi perslähdön seurauksena takaisin alueelle. Koira kuitenkin meni äänettömäksi, kun jänis käytti uudelleen latuaan palaten takaisin alueelle.

Kun tavoitimme koiran päätimme ottaa sen kiinni, koska tiesin ettei kesän uittamisesta ole ollut mitään apua koiran kunnolle. Ilmeisesti vesi ei vaan ole Evanin elementti. Välissä haetimme veljen nartulla ilman tuloksia. Toisen haun aloitimme Evanilla toiselta saman valtionmaan palalta. Haku kesti tällä kertaa vähän yli puolituntia, mutta heti ajon lähdettyä näin jäniksen ja koira oli aivan kintereillä, mutta kohtalo puuttui peliin. Salama iski maahan suoraan koiran takana ja minuunkin ainoastaan kolmensadan metrin päähän. Tässä vaiheessa en ajatellutkaan ajon jatkamista , vaan kytkin koiran mahdollisimman nopeasti ja päätimme lähteä kotiin. Suhteellisen harvinaista käsittääkseni salamointi syyskuussa, mutta tulipahan sekin nähtyä.

Syyskuun 7. ja 8.

Tällä kertaa otimme suunnaksi seuranmaat, koska siellä on paljon jänisrikkaammat maat. Nyt saavuimme kuitenkin pitkän ajon vuoksi vasta puoli kahdeksalta alueelle. Evan joutui tekemään jonkin verran töitä jäniksen ylössaantiin, mutta suoriutui siitä alle tunnissa.

 Ajo oli hyvin katkonaista, koska tuuli kovaa ja jänis kääntyi useasti alatuuleen, joka sotki ilmavainulla ajamista.

Koepaperille olisi kuitenkin kertynyt 65 minuuttia ajoa erään, joka koostui kahdesta osasta kahdenkymmenen minuutin hukan kanssa. Hukan jänis teki yllättävästi keskelle metsää, mutta alatuuleen mentäessä.

Kahden tunnin kohdalla otin Evanin kiinni ja annoin sen levätä seuraavaan päivään.

Seuraavana aamuna haku kesti noin kaksikymmentä minuuttia ja tällä kertaa oli annettiin koiran ajaa tunti ennen kaatamista. 

Tunnin kohdilla jänis päätti tulla uudemman kerran kohdilta ja lopputulos oli tämä.

Tämän jälkeen annettiin Evanin hakea samalta kohdalta toinen jänis, jonka koira saikin ylös vähän yli tunnin jälkeen ja ajoa kertyi paperille vain 45 minuuttia. Kuitenkin vähän yli 105 minuuttia kahdesta ajosta, joista toinen katkesi laukauksen saattelemana.